Unnikuttanu oru shokamundayirunnu. Avante veettil oru patti undayirunnu, peru ‘Pappu.’ Pappu valare budhijeevi aayirunnu. Pakshe oru prashnam: Pappu bhoori bhoori aayi kunikkum. Unnikuttante amma parayum, “Mone, ithu Pappuvinte swabhavamanu. Nee athu karanam vishamikkanda.”
Unnikuttan chirichu. Veettil chennu ammayodu parannu: “Amme, Pappu kunnathu nammude chirikkayi alla. Mannil kazhinju veezhunna poovukale rakshikkana!” short malayalam story
Unnikuttan oru divasam Pappuvine kondu kadayil poyi. Avidutte muttakkada muthalali Pappuvine kandittu chirichu. “Ayye, ithu aara kutta? Kunnaanallo!” Unnikuttan manasil vishamichu. Unnikuttanu oru shokamundayirunnu
One day, Unnikuttan took Pappu to the shop. The egg shop owner there saw Pappu and laughed. “Oh, what is this puppy? It’s a limping one!” Unnikuttan felt sad inside. Mannil kazhinju veezhunna poovukale rakshikkana
Unnikuttan orkkunnu: Pappu eppozhum mannilekku thala thazhthiyanu nadakkunnathu. Pakshe ayal orikkalum shraddichilla—Pappu kunnumbol, mannile cheriya cheriya poovukaleyum, pullukaleyum, vithukaleyum Pappu manakunnundennu.
Unnikuttan laughed. He went home and told his mother: “Mom, Pappu doesn’t limp for our laughter. He is protecting the flowers that fall and wither on the ground!”